Focke Wulf TA 152 1:5 lennokki

FW TA 152 prototyyppi

Sama kone edestä nähtynäeksti

Focke Wulf TA152-H 1/5 projekti

Projekti alkoi syksyllä 2008 päätin tehdä vielä yhden vaativan lentolaitteen. Sen piti olla iso, jetti ja sähkökäyttöinen. Selvittelin pitkään Fouga Magister mahdollisuutta, mutta se kariutui sähköversion (kahdella puhaltimella) vaatimiin liian suuriin ilmanottoaukkoihin. Ne olisivat poikenneet liikaa mallinmukaisuudesta.

Seuraavaksi etsiskelin jotain potkurikonetta ja kasapäin vaihtoehtoja mietittyäni päädyin joulun alla 2009 Dave Andersenin suunnittelemaan 1/5 mittakaavaiseen Focke Wulf TA152-H koneeseen.

Koneen historiaa

Konehan on edellenkehitelmä Focke Wulff 190:stä (pitkänokkaiseksi FW190:seksikin kutsuttu). Se kehitettiin nimenomaan erittäin korkealla tapahtuvaa toimintaa varten. Toisen maailmansodan loppupuolella Saksassa oletettiin englantilaisilla olevan tulossa uusi hyvin korkealle lentävä pommikone, jota torjumaan TA152 kehiteltiin. Koneen tyyppimerkinnän TA tulee sen suunnittelijan Kurt Tankin nimestä.

Koneen runko oli pitempi ja sen siipi kokonaan toisenlainen kuin 190:ssä. Moottorina käytettiin Jumo 213 E-moottoria ja sillä saavutettiin 534 km/h nopeus merenpinassa ja peräti 759 km/h nopeus 12500 metrissä (lakikorkeus 14800 m). Koneesta tehtiin useita versioita ja tämän viimeisimmän tuotantomääräksi jäi vain 150 kappaletta (tuotanto alkoi 1943, H-version marraskuussa 1944). Koneet eivät päätyneet oikeastaan lainkaan niille suunniteltuihin tehtäviin ja niistä on jäljellä enää yksi. Se on restauroitavana National Air and Space Museumissa Washingtonissa (NASM).

Eri muunnokset: TA 152B, 152C, 152E, 152H

Tekniset tiedot

Suunnittelija: Kurt Tank (joka myös itse lensi suuren osan koelennoista)

Valmistaja: Focke-Wulf Flugzeugbau GmbH Cottbusin tehtaat

Moottori: Junkers Jumo 213E-1 12-sylinterinen nestejäähdytteinen moottori, teho 1750 hp (1305 kW), nousussa ja laskussa 2050 hp (1529 kW) MW 50 vesi/metanoli boosterilla ja 1320 hp (985 kW) 10000 metrissä.

Suorituskyky: Maksimi nopeus 534 km/h merenpinnan tasolla ja 563 km/h MW-50 vesi/metanoli boosterilla. 759 km/h 12500 metrin korkeudella sekä MW-50 (vesi/metanoli), että GM-1 (NITROUS OXIDE, N2O, ilokaasu) boosterilla. Maksimi toimintakorkeus 14800 m GM-1 boosterilla. Nousunopeus 1050 m/min MW-50 boosterilla. Toimintamatka 1200 km sisäisillä polttoainetankeilla (1618 litraa).

Paino: Tyhjäpaino 3920 kg, normaali lentoonlähtöpaino 4750 kg ja maksimi lentoonlähtöpaino 5219 kg.

Aseistus: Yksi 30 mm MK 108 tykki sylinterinkansien välissä (90 ammusta) ja kaksi 20 mm MG 151/20 tykkiä siivissä (2x175 ammusta). Lisäksi runkoon voitiin asentaa kaksi MG 151/20 tykkiä (2x250 ammusta).

Avioniikka: Revi 16B tähtäin, FU 125 navigointivarustus (H-1/R-11 mallissa), LGW-Siemens K 23 autopilotti, FuG 16ZY radio ja BSK 16 kamera.

Historia: Ensilento syksyllä 1944 (TA 152), prototyyppi tuhoutui maahansyöksyssä 8.10.1944. 20 esisarjan konetta lokakuussa 1944 (TA 152H-1). Ainoa tuotantoversio tuli palvelukseen marraskuusta 1944 alkaen.

Oma koneeni

Koneen piti alun perin olla sähkökäyttöinen ja sopiva moottori/akkuyhdistelmäkin oli jo valittu (Hacker A80-10 moottori + Hacker MasterSpin 170 säädin +2kpl 5S1P 5000 mAh LiPo-pakkaa). Painoa tästä olisi tullut noin puoli kiloa bensakoneversiota enemmän. Kun äänikin oli toivelistalla olisi paino lisääntynyt entisestään Benedinin laitteilla noin 700 g. Akkupakkoja olisi tarvittu kaksi ja uusi laturi.

Siispä päädyin bensakoneversioon. Nyt alkoi osien haalinta. Itse koneen piirustukset ja laserleikatun kaarisarjan hankin Precision Cut Kits nimiseltä pajalta jenkkilästä (koneen kokoa kuvastaa piirustussarja: 5 kpl 1x2 metrin arkkia). Laskutelineet ja alumiinispinnerin Sierra Precision Productsilta samoin jenkkilästä. Moottoriksi valikoitui MVVS 50 (SIL-Shopista) vaikka se ei ihan kokonaan mahdukaan moottorisuojuksen sisään jos jäähdyttimen suojapellit ovat kiinni asennossa. Osista on kuvia kuva albumissa.

Vielä on paljon hankittavaa ja mietittävää. Ohjaamokomponetit, servot, pakoputkiston rakenne jne.

Itse rakentaminen alkoi 26.2.2010 korkeusperäsimestä. Sen kasaaminen tuotti sikäli ongelmia, että laserleikatut osat eivät vastanneet piirustusta, joka on oikein. Siispä heti modifioimaan. Kasaamisessa käytin kokonaan Beli-Zelli 20 minuutin liimaa ja lopputulos vaikuttaa lupaavan lujalta. Peräsimen kasauksen jälkeen teen sivuperäsimen, mutta talossamme alkanut remontti siirsi töitä tuonnemmas koska työhune täyttyi muista huoneista siirretystä tavarasta. Ensi viikolla pääsen jatkamaan.

En sitten päässytkään jatkamaan ennenkuin nyt (24.5.2010). Aloitin sivuperäsimmen kasaamisen ja siinä ilmeni samoja osien sopimattomuusongelmia kuin korkeusperäsimen osissa. Lisäksi osa "balsasta" vastasi kovuudeltaan lähinnä kotimaista koivua. Tein uudet koska oikeasta balsasta niiden hionta on helpompaa ja tulihan niistä hiukan kevyempiäkin. Kestävyys noissa osissa ei ole ongelma.

Teen rungosta kahteen osaan purettavan ja aloitettuani tuon takarungon kasausta törmösin tilanpuuteongelmaan sisäänvedettävän laskutelineen kanssa. Aikani asiaa pyöriteltyäni on ratkaisu löytynyt.

Samaan aikaan aloitin moottorin sovittamisen. Tiesin etukäteen, että sylinterinkannen jäähdytysrivat jäävät vähän näkyviin. Mutta ongelmaksi tässä muodustui ostamani Bissonin äänenvaimennin. Ei sovi. Täytyy tehdä oma.

Bisson ilmoitti ottavansa toimitetun vaimentimen takaisin ja tekevänsä mittojeni mukaan sopivan kohtuulliseen lisähintaan. Lähetän kuvia keulasta kunhan saan rungon hiukan pitemmälle.

Ohjaamon detaljit tulee tehdä ennen rungon yläosan levytystä ja sihen on tuhraantunut aikaa. Itse mittaritaulun tein ns. kapalevystä, mittarit ostin tsekkiläiseltä inZapilta ja mittareitten päälle tulevan "aurinkolipan" tein polystyreenilevystä/tangosta ja nahkahihnasta. Nyt alkaa olla valmista ja ensi viikolla pääsen levyttämään runkoa.

Rakennusprojekti ei tätä kirjoitettaessa (12.1.2011) ole edennyt lainkaan odotetussa tahdissa lähinnä monenlaisten muiden kiireiden vuoksi.

Peräsimet (ja irrotettava rungon takaosa kokonaisuudessaan) alkaa olla aika pitkällä. Se tulee yllättävän täyteen tavaraa. Kaksi paineilmaletkua, yksi sähköjohto, viisi vaijeria, kolme jousta ja sisään menevä kannus-pyörä.

Olen nyt harjoitellut eri materiaalien käyttöä korkeusperäsimen pinnan rakentelussa ja nyt se tuntuu sujuvan.

Balsapinnalle ensin Tikkurilan Unica Super (uretaanialkydilakka). Sen päälle 20g/m2 lasikangas vesiohenteisella Tikkurilan Parketti Ässällä (akrylaatti-polyuretaanilakka) ja pienellä mohairtelalla. Hiontamaalina käytin Color Matic spraymaalia (helposti hiottava ja hyvin peittävä). Vaikka teinkin tällaisen pinnan ensimmäistä kertaa onnistui se hyvin. Tästä on hyvä jatkaa lopulliseen pintojen viimeistelyyn (paneelilinjat, niitit jne.).

Laskutelineet ja MVVS50

Peräimet ja hankalaksi osoittautunut kannuspyörä

Ohjaamo ositain valmiina

Muun rungon kasaaminen on ollut vaiheessa lähinnä Bison Mufflersilta saamani äänenvaimentimen sopimattomuuden vuoksi. Uusi on jo postissa, joten asia etenee ensi viikolla. Tuo äänenvaimennin vaati sitten kuitenkin sovittelua ja siihen joutui tekemään "kevennyksen" kaasuttimen kurkun kohdalle.

Tässä tein ensimmäisen kerran eläissäni kaasujuotoksen alumiinille ja se onnistui hämmentävän helposti Techno Weld:n alumiinijuotteella.

Syyskuu 2011

Kesä meni rakentelumielessä harakoille. Sovittelin moottoria tykötarpeineen ja kun sain kaiken vihdoin sopimaan luin juttuja Mick Reevesin 1:4 mittakaavaisen Spitfiren sähköversioista ja samalla sain tiedon Hackerin uudesta omaan projektiini sopivasta Q80-8M sähkömoottorista (vaihtoehtoisesti mietin Hobby Kingin CA80-80 moottoria, joka olisi ollut puolta halvempi,mutta 400 g painavampi). Viikko laskentaa, osien haalintaa ja täyskäännös takaisin sähköön.

Laskennan lopputulos on, että koneesta tulee 1,5 kg painavampi (sis. Benedinin äänigeneraattorivehkeet ja 12S 10000 mAh akulla) kuin bensaversiosta. Ei siis paha. Ja lentoajaksi tulee noin 8-10 minuuttia 2 minuutin vara-ajalla. Ja hetkellisesti tehoa voi ottaa reilut 5 kW (24 x 10 potkurilla, 122 A:n virralla kierroksia 7170 RPM).

Marraskuu 2011

Uuden moottorin kiinnittäminen ja ennenkaikkea akkujen kiinnityksen ja johdotuksen suunnittelu ei sekään ole sujunut aivan ongelmitta, mutta nyt rakenne on hahmottunut. Itse moottori on häkellyttävän pieni. Ohessa pari kuvaa moottorista, akuista ja cowlingin rakentelusta.

Tammikuu 2012

Rakentelu etenee edelleen aika hitaasti, mutta nyt on moottorin kiinnitys ja akkujen sijoittelu/suojaus mietitty valmiiksi. Moottoripukin juotin alumiinisista (Bauhaus) L-profiileista. Vaikka ovat aika ohutta tuntuu teline yksinkertaisuudessaan tuksevalta.

Akkujen paikka on pystyssä heti siiven johtorunan edessä ja säätövaraa on noin 7 senttiä eteenpäin + vastariakku, jonka voi sijoitella aika vapaasti (2 kpl 2S1P LiFe 3000 mAh, 400g). Yritin johtaa mahdollisten kolhujen voimia niin, että koko keula ei hajoa. Aika näyttää onnistuiko.

Siiven rakentelukin on jo aika pitkällä, mutta keskiosa on vaatinut vähän pähkäilyä. Tämä siksi, että äänigeneraattorin suuret (100 x 100 mm, 2 kpl) eivät mahdu järkevästi oikeastaam muualle. Lisäksi ne painavat 160g kappale ja siksi ne olisi hyvä saada likelle painopistettä.

Hacker Q80-8M ja huonoksi osoittautunut alumiinipukki

Siiven keskiosat saamassa muotoaan

Peräsimien pinnan rakentelua tarrasabluunoilla, jotka poistetaan pohjamaalauksen jälkeen

Helmikuu 2012

Kone alkaa vihdoin saada muotonsa ja täytyy sanoa, että on se aika iso. Nyt on menossa siiven ja peräsinten kulmien säätö kohdalleen. Kun se on tehty alkaa lopullinen tekniikan sijoittelu ja painopisteen haku. Laskutelineiden kulmat on nyt saatu kohdalleen ja kiinnitykset viimeisteltyä. Sisemmät laskutelineluukut on nyt laminoitu kahdesta 1 mm vanerista ja yhdestä 1,5 mm balsalevystä. Lopullinen sovitus tehdään samalla kun siiven tyven levytys ja laskutelineisiin tehtävät alumiiniset luukut.

Toukokuu 2012

Rakenteluun tullut taas uusia mutkia. Painopisteharjoitelma osoitti akun olevan liian edessä. Sen paikaksi olin ajatellut siiven edessä pakka pystyssä. Siihen olisi päässyt hyvin käsiksi nokan alapuolelle tulevan luukun kautta. Mutta painopiste olisi tullut liian eteen enkä halua mitään lisäpainoa tasapainoituksen vuoksi. Siispä uusi paikka siive keskisalosta eteenpäin ja pakka makuulla. Aika paljon muutoksia.

Toinen mutka tuli äänigeneraattorin kovaäänisten sijoittelusta. Niiden luonteva ja kuuluvuuden kannalta hyvä paikka on siiven keskellä keskisalon takana. Mutta haluan niistä helposti irroitettavat, jotta voin lennättä ilman niitä (- 320 grammaa). Ratkaisu on löytynyt. Vielä en tiedä millaisen verkon teen kovaäänisten eteen niin, että ääni kuuluisi mahdollisimman hyvin, mutta verkon tulisi olla siiven pinnan näköinen. Löysin aika hyvää ohutta muoviverkkoa, mutta siinä ei tunnu pysyvän mikään maali.

Moottoripukki tuli tehtyä lopulta vanerista. Sen eksoottinen muoto on syntynyt siksi, että noin siitä tulee tosi vääntöjäykkä. Sen pintaan tulee vielä lasikangas.

Siiven keskiosan päällystys menossa ja laipat tehtynä. Laipat tein laminoimalla 1,5 mm balsan molemmille puolille 0,4 mm vanerit. Laipoistahan tulee kaksiosaiset koska siipi katkeaa juuri keskeltä laippaa. Kumpaakin (siis kaikkiaan neljää) osaa käyttää

Cowlinki tehdään balsasta ja vanerista

Siipisatulat saavat muotonsa 1,5 mm balsasta ja 0,4 mm vanerista

UUsi vanerista tehty jäykempi moottoripukki